Reflektio viestinnän opinnoista

Olen aina tykännyt äidinkielen opiskelusta sekä kirjoittamisesta, ja koenkin, että ne ovat minulla melko hyvin hallussa. En juurikaan etukäteen luonnostele tekstiäni, vaan kirjoitan sen suoraan valmiiksi. Toisinaan haluaisin kuitenkin kokeilla jotakin muuta tapaa, mutta olen juurtunut vanhaan tapaan melko sitkeästi.

Käsipuutehtävään palaaminen oli mielenkiintoista, sen kirjoittamisesta ei ole juurikaan aikaa, mutta en silti muistanut yhtään mitä olin siihen kirjoittanut. Koin samaistumista suurimpaan osaan asioista, mutta yllätyksekseni huomasin kehitystä muutamalla osa-alueella jo näinkin nopeasti. Epämukavuusalueelle hyppääminen uusien opintojen ja opiskelukavereiden takia on selkeästi tehnyt hyvää. Olen kehittynyt esimerkiksi ujouden suhteen, ja saanut varmuutta isomman ryhmän edessä esiintymiseen.

Sosiaalipedagogiikan esseen kirjoittaminen oli mielestäni yllättävän mukavaa, sillä sen kirjoittaminen oli minulle helppoa. Lähteiden käyttö aiheutti hieman päänvaivaa, sillä en ollut aiemmin juuri käyttänyt lähteitä, ja niiden oikein merkitsemiseen meni kauan aikaa. Kyseinen essee oli ensimmäinen koskaan kirjoittamani essee, ja väittäisin sen onnistuneen siihen nähden melko hyvin. Siitä saamamme palaute oli pääosin positiivista, ja sen lukijoiden huomio oli kiinnittynyt samoihin asioihin kuin itselläni.

Olen ollut erittäin tyytyväinen viestinnän opinnoissa saamaani palautteeseen, kommenttisi käsipuutehtävästä ja sosiaalipedagogiikan esseestä olivat erittäin hyviä. Tykkään toki positiivisesta palautteesta, mutta rakentava palaute kehityskohdista on erittäin tervetullutta. Kaipaisin myös muista opinnoistamme enemmän palautetta, sillä sitä ei tällä hetkellä saa oikeastaan mistään tehtävistä.

Päällimmäisenä viestinnän opinnoista jäi itselleni mieleen lähteet ja niiden merkitseminen, lähdeviiteopasta tulee varmasti jatkossa selattua kyllästymiseen asti. Suullinen alustustehtävä oli myös todella kiva, sellaisia voisi tehdä enemmänkin.